Karnataka
Siirryimme Keralan osavaltiosta Karnatakan puolelle Kalpetasta Mysoreen. Keralassa alkoi jo ärsyttää ihmisten ylpeys omaa osavaltiota kohtaan. "How is Kerala?" Kysymyksiä satelee koko ajan kyllästymiseen asti.
Karnataka alueena on jotain Tamil Nadun ja Keralan väliltä. Ihmiset iloisempia, rennompia ja ystävällisempiä kuin Tamil Nadussa, mutta ei niin tunkeilevia kuin Keralassa. Karnataka sijaitsee Goan ja Keralan välissä Intian länsirannikolla.
Mysore
Tupakan, silkin, khasmirin ja Intialaisen käsityön kaupunki. Porukka käärii käsin tupankia ja tekee suitsukkeita tuhansia päivässä. Nopiat on näppylät. Silkkiä ja khasmiria ja muita käsitöitä löytyy pilvin pimein.
Mysoren kuninkaan palatsi ja sen ympäristö kukoistaa puistoineen ja rakennuksineen. Komia pulju. Mentiin ihmettelemään kuninkaan norsuja. Ensiksi ei meinannut päästä, mutta sitten norsujen hoitajat esittelivät ne meille. Kurttuinen ja karvainen on norsun nahka. Rahasta ei ollut mitään puhetta etukäteen. Ainahan kaikki maksaa jotain, mutta tällä kertaa bashkees eli lahjus oli liikaa. Löimme heille käteen kymmenen kertaa vähemmän rupioita kuin mitä pyysivät, joten tässä tuli turistihuijauksen vastaisku. Hahaa! He alkoivat uhkailemaan poliisilla jos emme maksa enempää. Poliisi odotti portilla, mutta ei saanut sanaa suustaan. Lähdimme kävelemään ulos, mukamas ymmärtämättä mistä oli kyse.
Bangalore
Kartalta jo näki, että kaupunki on iso. Saavuimme keskustan bussiasemalle, emmekä olleet ottaneet yhtään selville minnepäin kannattaa mennä. Intuitiolla asemalta pois ja tuurilla alueelle, mistä löytyi paljon huoneita.
Menimme ravintolaan ja päätimme syödä jotain, mitä emme olleet ennen testanneet. Sienikeitto, kuulostaa hyvältä ja sitä olikin, mutta eipä tullut mieleen, että siinä sitä Intialaista vettä on, mitä pitää olla juomatta. Oksentelua ja heti perään ripuli. Täydellinen suolihuuhtelu, onneksi antibiootti tehosi.
Metro on rakenteilla koko kaupunkiin, mutta pari pätkää jo käytössä. Kaupungin suuruuden huomaa hyvin metrosta, joka on rakennettu teiden yläpuolelle. Etsittiin yhessä paikallisen miehen kanssa bussia, jolla pääsee metroasemalle. Saimme nähdä, kun paikallistakin juoksutettiin pitkin ja poikin eri bussien välejä. Oli mukava huomata, ettei juoksutus olekaan ihon väristä kiinni. Bangaloressa on 8,7 miljoonaa asukasta, eli ei enää mikään takapajula. Nähtävää ja ihmeteltävää siis riittää: uutta ja vanhaa.
Shimoga
Miljoonakaupungin juna-asemalta Shimogaan. Saimme tietää, että junalippumme maksoi kaksi kertaa enemmän kuin olisi pitänyt. Syytä siihen ei kukaan osannut sanoa. Perus Intian toimintaa. Asioita vain tapahtuu ja välillä on turha kysyä miksi.
Intiassakin sataa! Toinen sade reissullamme heti Sri Lankan perään. Kunnon ukkosmyräkkä, joka alkoi tietenkin juuri, kun Ville oli samoilemassa kallioilla 8 kilometrin päässä hotellista.
Päätettiin käydä tiikerisafarilla, mutta koko safari paljastui eläintarhaksi eikä alueella ollut villieläimiä ollenkaan.
Jog falls
Piti olla Intian suurin vedenmäärällä mitattuna oleva vesiputous ja ajattelimme sen takia Jogin olevan edes jonkinlainen, mutta kovan kuivuuden takia ihan onneton luru, mutta vuoristomaisema ja kanjoni silti komeat. Koko päivän reissu kutistui pariin tuntiin.
Silja & ville
Siirryimme Keralan osavaltiosta Karnatakan puolelle Kalpetasta Mysoreen. Keralassa alkoi jo ärsyttää ihmisten ylpeys omaa osavaltiota kohtaan. "How is Kerala?" Kysymyksiä satelee koko ajan kyllästymiseen asti.
Karnataka alueena on jotain Tamil Nadun ja Keralan väliltä. Ihmiset iloisempia, rennompia ja ystävällisempiä kuin Tamil Nadussa, mutta ei niin tunkeilevia kuin Keralassa. Karnataka sijaitsee Goan ja Keralan välissä Intian länsirannikolla.
Mysore
Tupakan, silkin, khasmirin ja Intialaisen käsityön kaupunki. Porukka käärii käsin tupankia ja tekee suitsukkeita tuhansia päivässä. Nopiat on näppylät. Silkkiä ja khasmiria ja muita käsitöitä löytyy pilvin pimein.
Mysoren kuninkaan palatsi ja sen ympäristö kukoistaa puistoineen ja rakennuksineen. Komia pulju. Mentiin ihmettelemään kuninkaan norsuja. Ensiksi ei meinannut päästä, mutta sitten norsujen hoitajat esittelivät ne meille. Kurttuinen ja karvainen on norsun nahka. Rahasta ei ollut mitään puhetta etukäteen. Ainahan kaikki maksaa jotain, mutta tällä kertaa bashkees eli lahjus oli liikaa. Löimme heille käteen kymmenen kertaa vähemmän rupioita kuin mitä pyysivät, joten tässä tuli turistihuijauksen vastaisku. Hahaa! He alkoivat uhkailemaan poliisilla jos emme maksa enempää. Poliisi odotti portilla, mutta ei saanut sanaa suustaan. Lähdimme kävelemään ulos, mukamas ymmärtämättä mistä oli kyse.
Bangalore
Kartalta jo näki, että kaupunki on iso. Saavuimme keskustan bussiasemalle, emmekä olleet ottaneet yhtään selville minnepäin kannattaa mennä. Intuitiolla asemalta pois ja tuurilla alueelle, mistä löytyi paljon huoneita.
Menimme ravintolaan ja päätimme syödä jotain, mitä emme olleet ennen testanneet. Sienikeitto, kuulostaa hyvältä ja sitä olikin, mutta eipä tullut mieleen, että siinä sitä Intialaista vettä on, mitä pitää olla juomatta. Oksentelua ja heti perään ripuli. Täydellinen suolihuuhtelu, onneksi antibiootti tehosi.
Metro on rakenteilla koko kaupunkiin, mutta pari pätkää jo käytössä. Kaupungin suuruuden huomaa hyvin metrosta, joka on rakennettu teiden yläpuolelle. Etsittiin yhessä paikallisen miehen kanssa bussia, jolla pääsee metroasemalle. Saimme nähdä, kun paikallistakin juoksutettiin pitkin ja poikin eri bussien välejä. Oli mukava huomata, ettei juoksutus olekaan ihon väristä kiinni. Bangaloressa on 8,7 miljoonaa asukasta, eli ei enää mikään takapajula. Nähtävää ja ihmeteltävää siis riittää: uutta ja vanhaa.
Shimoga
Miljoonakaupungin juna-asemalta Shimogaan. Saimme tietää, että junalippumme maksoi kaksi kertaa enemmän kuin olisi pitänyt. Syytä siihen ei kukaan osannut sanoa. Perus Intian toimintaa. Asioita vain tapahtuu ja välillä on turha kysyä miksi.
Intiassakin sataa! Toinen sade reissullamme heti Sri Lankan perään. Kunnon ukkosmyräkkä, joka alkoi tietenkin juuri, kun Ville oli samoilemassa kallioilla 8 kilometrin päässä hotellista.
Päätettiin käydä tiikerisafarilla, mutta koko safari paljastui eläintarhaksi eikä alueella ollut villieläimiä ollenkaan.
Jog falls
Piti olla Intian suurin vedenmäärällä mitattuna oleva vesiputous ja ajattelimme sen takia Jogin olevan edes jonkinlainen, mutta kovan kuivuuden takia ihan onneton luru, mutta vuoristomaisema ja kanjoni silti komeat. Koko päivän reissu kutistui pariin tuntiin.
Silja & ville
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti