Cochin
Varkalasta saavuimme Cochinin kaupunkiin Ernakulamin alueelle, jossa oli taas vaikea löytää hotellia halvalla. Huoneen löydyttyä pääsimme tutustumaan kaupunkiin, joka oli ylivoimaisesti siistein ja viihtyisin kaupunki, missä olemme olleet. Metro on rakenteilla ja muutenkin hyvin näyttäisi menevän. Kultakorukauppoja on joka lähtöön ja kaupunki on siistimpi. Cochinin rannikko muodostuu useasta suuremmasta saaresta. Saarien väliä voi sahata kätevästi laivoilla ja autolautoilla, eikä lippuja ole hinnalla pilattu, n. 4senttiä kerta. Siirryimme parin päivän jälkeen Fort Cochinin alueelle, joka on rakennettu eri siirtomaapamppujen toimesta 1500-1800 -luvuilla. Kaupungin rannoilta löytyy kiinalaistyyppisiä kalastusverkkoja ja näimme yhtenä päivänä myös delfiiniparven.
Etsiessämme hiljaista rantaa eksyimme pienelle maaseutualueelle, jossa saimme kutsun juhlille. Siellä juhlittiin talon isännän lapsenlapsen tuloa kolmen kuukauden ikään. Englantia ei puhunut juuri muut kuin isäntä, joka kutsui meitä kunniavieraiksi. Tyttövauvakin oli meikattu juhlaa varten. Ruokaa tuotiin nenän eteen lisää, vaikka sanottiin ettei enempää. Maha täyteen juhlamuonaa ja kiitokset ja onnittelut isäntäväelle.
Athiraphilly ja Vazhachal vesiputoukset ja viidakko
PÄRÄHDYTTÄVÄ paikka. Vesi virtaa viidakon keskellä ja apinat ja muut otukset kiljuvat vieressä. Isoja mustia oravia, pörinäsirkkoja, apinoita, hirviotuksia, kaksoisleukagekkoja ja kirkkaan punaisia hyönteisiä. Tarkempia nimiä emme tiedä. Vesiputoukset olivat äärettömän siistejä. Samoin viidakon kasvit ja puut. Bambua, palmua ja sekalainen kerho muita puita ja puskia. Tänne jos mihinkä kannatti tulla!
Yöpaikka löytyi alueelta, missä oli parhaillaan käynnissä kolmen päivän hindujuhlat. Norsu oli koristeltu vimosen päälle ja 3 ratsastajaa oli kivunnut selkään. Pieniä pommeja ammuttiin alueella, minkä kerittiin ja rummut ja pasuunat pauhasivat.
Kozhikode
Taas ei millään hotellia, quest housea tai lodgea. Keralan alue ei sovi hyvin pikkubudjetilla matkaavalle omatoimireissaajalle. Kaikki täynnä tai sitten ei lisenssi riitä ottamaan ulkomaalaista yöpymään. Muutenkaan kaupungista ei jäänyt juuri mitään mieleen. Perus Intialainen sähellys ja kaupunkielämä pistää kuitenkin aina ihmetyttämään. Tietä ei voi ylittää kerralla, niin kuin Suomessa, vaan ensin puoleen väliin ja silti ajoneuvoja on päästettävä välistä. Liikenne on vasemman puoleinen, joka myös vaatii oman huomionsa.
Kalpetta
Tulimme paikkaan katsomaan vesiputouksia, viidakkoa ja villieläimiä. Reisille meni kaikki suunnitelmat ja pahasti. Vesiputouksissa ei ollut vettä kuivuuden takia ja viidakko sekä villieläinsafarit oli suljettu metsäpalojen takia. Koitimme päästä seuraavaksi pienen vuoren päälle, mutta metsäpalo oli levinnyt sinnekin. Viimeisenä toivona oli päästä käymään luolissa, mutta nekin oli kiinni maanantailoman takia. Mikä se sellainen on? Kalpetta ja koko Wayanadin alue on varmasti nätti paikka syksyllä sadekauden jälkeen. Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä.
Ainoa mainittava seikka tuli hotellimme omistajasta ja hänen sukulaisestaan, joka oli töissä hotellissa. Omistaja M.Dileep Kumar toimii Mysoren kuninkaan henkivartijana ja hänellä on Guinnesin ennätys tiilen halkomisessa. 2500 tiiltä rikki 46 minuutissa. Karate kingejä siis molemmat. Viimeisenä iltana Ville jutteli Intian karate mestaruuskisojen hopeamitalistin kanssa, joka tuli armeijasta lomille hotellille, jonka yhteydessä on harjoittelusali.
Varkalasta saavuimme Cochinin kaupunkiin Ernakulamin alueelle, jossa oli taas vaikea löytää hotellia halvalla. Huoneen löydyttyä pääsimme tutustumaan kaupunkiin, joka oli ylivoimaisesti siistein ja viihtyisin kaupunki, missä olemme olleet. Metro on rakenteilla ja muutenkin hyvin näyttäisi menevän. Kultakorukauppoja on joka lähtöön ja kaupunki on siistimpi. Cochinin rannikko muodostuu useasta suuremmasta saaresta. Saarien väliä voi sahata kätevästi laivoilla ja autolautoilla, eikä lippuja ole hinnalla pilattu, n. 4senttiä kerta. Siirryimme parin päivän jälkeen Fort Cochinin alueelle, joka on rakennettu eri siirtomaapamppujen toimesta 1500-1800 -luvuilla. Kaupungin rannoilta löytyy kiinalaistyyppisiä kalastusverkkoja ja näimme yhtenä päivänä myös delfiiniparven.
Etsiessämme hiljaista rantaa eksyimme pienelle maaseutualueelle, jossa saimme kutsun juhlille. Siellä juhlittiin talon isännän lapsenlapsen tuloa kolmen kuukauden ikään. Englantia ei puhunut juuri muut kuin isäntä, joka kutsui meitä kunniavieraiksi. Tyttövauvakin oli meikattu juhlaa varten. Ruokaa tuotiin nenän eteen lisää, vaikka sanottiin ettei enempää. Maha täyteen juhlamuonaa ja kiitokset ja onnittelut isäntäväelle.
Athiraphilly ja Vazhachal vesiputoukset ja viidakko
PÄRÄHDYTTÄVÄ paikka. Vesi virtaa viidakon keskellä ja apinat ja muut otukset kiljuvat vieressä. Isoja mustia oravia, pörinäsirkkoja, apinoita, hirviotuksia, kaksoisleukagekkoja ja kirkkaan punaisia hyönteisiä. Tarkempia nimiä emme tiedä. Vesiputoukset olivat äärettömän siistejä. Samoin viidakon kasvit ja puut. Bambua, palmua ja sekalainen kerho muita puita ja puskia. Tänne jos mihinkä kannatti tulla!
Yöpaikka löytyi alueelta, missä oli parhaillaan käynnissä kolmen päivän hindujuhlat. Norsu oli koristeltu vimosen päälle ja 3 ratsastajaa oli kivunnut selkään. Pieniä pommeja ammuttiin alueella, minkä kerittiin ja rummut ja pasuunat pauhasivat.
Kozhikode
Taas ei millään hotellia, quest housea tai lodgea. Keralan alue ei sovi hyvin pikkubudjetilla matkaavalle omatoimireissaajalle. Kaikki täynnä tai sitten ei lisenssi riitä ottamaan ulkomaalaista yöpymään. Muutenkaan kaupungista ei jäänyt juuri mitään mieleen. Perus Intialainen sähellys ja kaupunkielämä pistää kuitenkin aina ihmetyttämään. Tietä ei voi ylittää kerralla, niin kuin Suomessa, vaan ensin puoleen väliin ja silti ajoneuvoja on päästettävä välistä. Liikenne on vasemman puoleinen, joka myös vaatii oman huomionsa.
Kalpetta
Tulimme paikkaan katsomaan vesiputouksia, viidakkoa ja villieläimiä. Reisille meni kaikki suunnitelmat ja pahasti. Vesiputouksissa ei ollut vettä kuivuuden takia ja viidakko sekä villieläinsafarit oli suljettu metsäpalojen takia. Koitimme päästä seuraavaksi pienen vuoren päälle, mutta metsäpalo oli levinnyt sinnekin. Viimeisenä toivona oli päästä käymään luolissa, mutta nekin oli kiinni maanantailoman takia. Mikä se sellainen on? Kalpetta ja koko Wayanadin alue on varmasti nätti paikka syksyllä sadekauden jälkeen. Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä.
Ainoa mainittava seikka tuli hotellimme omistajasta ja hänen sukulaisestaan, joka oli töissä hotellissa. Omistaja M.Dileep Kumar toimii Mysoren kuninkaan henkivartijana ja hänellä on Guinnesin ennätys tiilen halkomisessa. 2500 tiiltä rikki 46 minuutissa. Karate kingejä siis molemmat. Viimeisenä iltana Ville jutteli Intian karate mestaruuskisojen hopeamitalistin kanssa, joka tuli armeijasta lomille hotellille, jonka yhteydessä on harjoittelusali.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti