Intia: Gokarna ja Goa

Gokarna

Tulimme sisämaasta Gokarnaan, joka on vielä Karnatakaa ja lähellä Goaa. Oli aika päästä taas rannalle ottamaan lungisti. Gokarnan alueella monta rantaa, joista majoituimme "long beachille". 7km pitkä rantaviiva ja majapaikka rannan läheltä. Päivät rannalla ja illat riippumatossa kuuta tuijottamassa. Ei hullumpaa ollenkaan.
Gokarnan kylän keskustassa oli useampi hindutemppeli ja yhtenä iltana oli juhlat ilmeisesti täyden kuun takia. Ensiksi näimme ryhmän tanssioita ja soittajia joilla oli 80cm korkeat kukkahatut päässä, joissa oli neonvaloja. Toisessa päässä katua oli naamiasmeininki. Trance pauhasi ja miehet tanssivat keskenään, osa omissa kuteissa ja osa naiseksi pukeutuneina. Nainenhan ei tanssiin eikä juhlaan ainakaan täälläpäin Intiaa voinut osallistua. Kaikki naiset siis katsojan roolissa. Hullua oli meininki, eikä järki pysy intialaisten touhuissa aina mukana.

Goa

Aloitimme etelä-Goalta Talbon beachiltä, josta vuokrasimme 50cc Harley Davidson Hondan, jolla pääsi kiertämään hyvin koko etelä-Goan aluetta. Muutaman päivän sightseeniin kuului pieniä ja hiljaisia rantoja, isompia suosittuja ja Capo de rama linnoitus. Aikaa vietettiin pienemmillä rannoilla ja linnoituksessa, joka oli nähtävän arvoinen paikka, mutta suosituimmat rannat esim patnem ja agonda beachit oli viiden minuutin kurkkauksia rannalle. 

Seuraavaksi kohti Goan keskiosaa ja Colva beachia. Hieno paikka on sanottava, on valkoiset rannat ja palmua kasvaa, mutta täysin turismilla pilattu. Kauppojen ja ravintoloiden kyltit venäjäks ja liekö valkoinen hiekka vaalean turren hilsettä vai mitä. Törkeiden turistihintojen takia oli pian karattava. 

Mentiin Panajin kautta Calangute beachille, joka oli karmea paikka, hiekkakin ruskeaa ja karkeaa. (paikallisten suosima, hiekka tumman miehen hilsettä?) Täältä suoraan kohti Mapusan kaupunkia turismia karkuun. Ja karkuun tultiin todella, halvat guest houset ja lodget eivät voineet ottaa vastaan ulkomaalaisia ja niiden lisäksi oli pari kalliimpaa hotellia jotka olivat yli 3 kertaa meidän budjetin. Paikallinen mies yritti auttaa meitä löytämään huoneen, mutta ei millään onnistunut. Sanoi lopulta parhaan vaihtoehdon olevan nukkua bussiaseman penkillä. Bussiaseman viereen jäätiin tilannetta ihmettelemään, kunnes pikku hiprakassa skootterilla ajava katolilainen mies majoitti meidät kotiinsa ja tarjosi ruuatkin. Loistava homma. Äijä muisteli hippiaikoja Goalla 70-luvulla ja kertoi koko alueen olevan nykyään pilalla.

Menimme pohjois-Goalle toivoen, että rauhallisia paikkoja löytyisi. Anjuna jätettiin suosiolla väliin ja menimme arambol beachille. Turrelandia tämäkin, mutta ei niin paha kun edelliset. Hetki täällä ja kohti Maharastran osavaltiota ja suurta Mumbaita.

Goan yhteenveto

Haloo Ukraina! Ei se Venäjä Eurooppaa valtaa, vaan Goan se on haltuunsa ottanut, joten olkaa huoleti. Koko alue täynnä venäläistä kylttiä ja tekstiä, ihan eteläisintä osaa lukuun ottamatta. Älä tule Goalle mene, vaikka Gokarnaan tai johonkin muuhun paikkaan. Koko Intian itärannikko on täynnä rantaa, myös Goan ulkopuolella. Goa on kallis ja överiturismin kahleissa. Paikallisten mielipiteet olivat seuraavanlaisia: venäläiset pilanneet viimeistään koko Goan. Tuovat kyllä rahaa, mutta se ei kuulemma korvaa kaikkea. Vain nuori intialainen mies voi olla venäläisestä iloinen, hän ottaa venäläisnaisen kesäheilaksi ja tämä kustantaa koko vuoden kulut ja elämisen. Eikä Goalla ole mitään yhteistä muun Intian kulttuurin tai ruuan kanssa. Ruoka mautonta ja kulttuuri rahalla tapettu. Etelä Goasta jäi sentään jotain hyvää käteen. Kiitos Goa ja hyvästi!

Silja & Ville

Intia: Karnataka

Karnataka

Siirryimme Keralan osavaltiosta Karnatakan puolelle Kalpetasta Mysoreen. Keralassa alkoi jo ärsyttää ihmisten ylpeys omaa osavaltiota kohtaan. "How is Kerala?" Kysymyksiä satelee koko ajan kyllästymiseen asti.
Karnataka alueena on jotain Tamil Nadun ja Keralan väliltä. Ihmiset iloisempia, rennompia ja ystävällisempiä kuin Tamil Nadussa, mutta ei niin tunkeilevia kuin Keralassa. Karnataka sijaitsee Goan ja Keralan välissä Intian länsirannikolla.

Mysore

Tupakan, silkin, khasmirin ja Intialaisen käsityön kaupunki. Porukka käärii käsin tupankia ja tekee suitsukkeita tuhansia päivässä. Nopiat on näppylät. Silkkiä ja khasmiria ja muita käsitöitä löytyy pilvin pimein.
Mysoren kuninkaan palatsi ja sen ympäristö kukoistaa puistoineen ja rakennuksineen. Komia pulju. Mentiin ihmettelemään kuninkaan norsuja. Ensiksi ei meinannut päästä, mutta sitten norsujen hoitajat esittelivät ne meille. Kurttuinen ja karvainen on norsun nahka. Rahasta ei ollut mitään puhetta etukäteen. Ainahan kaikki maksaa jotain, mutta tällä kertaa bashkees eli lahjus oli liikaa. Löimme heille käteen kymmenen kertaa vähemmän rupioita kuin mitä pyysivät, joten tässä tuli turistihuijauksen vastaisku. Hahaa! He alkoivat uhkailemaan poliisilla jos emme maksa enempää. Poliisi odotti portilla, mutta ei saanut sanaa suustaan. Lähdimme kävelemään ulos, mukamas ymmärtämättä mistä oli kyse.

Bangalore

Kartalta jo näki, että kaupunki on iso. Saavuimme keskustan bussiasemalle, emmekä olleet ottaneet yhtään selville minnepäin kannattaa mennä. Intuitiolla asemalta pois ja tuurilla alueelle, mistä löytyi paljon huoneita.
Menimme ravintolaan ja päätimme syödä jotain, mitä emme olleet ennen testanneet. Sienikeitto, kuulostaa hyvältä ja sitä olikin, mutta eipä tullut mieleen, että siinä sitä Intialaista vettä on, mitä pitää olla juomatta. Oksentelua ja heti perään ripuli. Täydellinen suolihuuhtelu, onneksi antibiootti tehosi.
Metro on rakenteilla koko kaupunkiin, mutta pari pätkää jo käytössä. Kaupungin suuruuden huomaa hyvin metrosta, joka on rakennettu teiden yläpuolelle. Etsittiin yhessä paikallisen miehen kanssa bussia, jolla pääsee metroasemalle. Saimme nähdä, kun paikallistakin juoksutettiin pitkin ja poikin eri bussien välejä. Oli mukava huomata, ettei juoksutus olekaan ihon väristä kiinni. Bangaloressa on 8,7 miljoonaa asukasta, eli ei enää mikään takapajula. Nähtävää ja ihmeteltävää siis riittää: uutta ja vanhaa.

Shimoga

Miljoonakaupungin juna-asemalta Shimogaan. Saimme tietää, että junalippumme maksoi kaksi kertaa enemmän kuin olisi pitänyt. Syytä siihen ei kukaan osannut sanoa. Perus Intian toimintaa. Asioita vain tapahtuu ja välillä on turha kysyä miksi.
Intiassakin sataa! Toinen sade reissullamme heti Sri Lankan perään. Kunnon ukkosmyräkkä, joka alkoi tietenkin juuri, kun Ville oli samoilemassa kallioilla 8 kilometrin päässä hotellista.
Päätettiin käydä tiikerisafarilla, mutta koko safari paljastui eläintarhaksi eikä alueella ollut villieläimiä ollenkaan.

Jog falls

Piti olla Intian suurin vedenmäärällä mitattuna oleva vesiputous ja ajattelimme sen takia Jogin olevan edes jonkinlainen, mutta kovan kuivuuden takia ihan onneton luru, mutta vuoristomaisema ja kanjoni silti komeat. Koko päivän reissu kutistui pariin tuntiin.

Silja & ville

Intia: Kerala 2

Cochin

Varkalasta saavuimme Cochinin kaupunkiin Ernakulamin alueelle, jossa oli taas vaikea löytää hotellia halvalla. Huoneen löydyttyä pääsimme tutustumaan kaupunkiin, joka oli ylivoimaisesti siistein ja viihtyisin kaupunki, missä olemme olleet. Metro on rakenteilla ja muutenkin hyvin näyttäisi menevän. Kultakorukauppoja on joka lähtöön ja kaupunki on siistimpi. Cochinin rannikko muodostuu useasta suuremmasta saaresta. Saarien väliä voi sahata kätevästi laivoilla ja autolautoilla, eikä lippuja ole hinnalla pilattu, n. 4senttiä kerta. Siirryimme parin päivän jälkeen Fort Cochinin alueelle, joka on rakennettu eri siirtomaapamppujen toimesta 1500-1800 -luvuilla. Kaupungin rannoilta löytyy kiinalaistyyppisiä kalastusverkkoja ja näimme yhtenä päivänä myös delfiiniparven.

Etsiessämme hiljaista rantaa eksyimme pienelle maaseutualueelle, jossa saimme kutsun juhlille. Siellä juhlittiin talon isännän lapsenlapsen tuloa kolmen kuukauden ikään. Englantia ei puhunut juuri muut kuin isäntä, joka kutsui meitä kunniavieraiksi. Tyttövauvakin oli meikattu juhlaa varten. Ruokaa tuotiin nenän eteen lisää, vaikka sanottiin ettei enempää. Maha täyteen juhlamuonaa ja kiitokset ja onnittelut isäntäväelle.

Athiraphilly ja Vazhachal vesiputoukset ja viidakko

PÄRÄHDYTTÄVÄ paikka. Vesi virtaa viidakon keskellä ja apinat ja muut otukset kiljuvat vieressä. Isoja mustia oravia, pörinäsirkkoja, apinoita, hirviotuksia, kaksoisleukagekkoja ja kirkkaan punaisia hyönteisiä. Tarkempia nimiä emme tiedä. Vesiputoukset olivat äärettömän siistejä. Samoin viidakon kasvit ja puut. Bambua, palmua ja sekalainen kerho muita puita ja puskia. Tänne jos mihinkä kannatti tulla!
Yöpaikka löytyi alueelta, missä oli parhaillaan käynnissä kolmen päivän hindujuhlat. Norsu oli koristeltu vimosen päälle ja 3 ratsastajaa oli kivunnut selkään. Pieniä pommeja ammuttiin alueella, minkä kerittiin ja rummut ja pasuunat pauhasivat.

Kozhikode

Taas ei millään hotellia, quest housea tai lodgea. Keralan alue ei sovi hyvin pikkubudjetilla matkaavalle omatoimireissaajalle. Kaikki täynnä tai sitten ei lisenssi riitä ottamaan ulkomaalaista yöpymään. Muutenkaan kaupungista ei jäänyt juuri mitään mieleen. Perus Intialainen sähellys ja kaupunkielämä pistää kuitenkin aina ihmetyttämään. Tietä ei voi ylittää kerralla, niin kuin Suomessa, vaan ensin puoleen väliin ja silti ajoneuvoja on päästettävä välistä. Liikenne on vasemman puoleinen, joka myös vaatii oman huomionsa.

Kalpetta

Tulimme paikkaan katsomaan vesiputouksia, viidakkoa ja villieläimiä. Reisille meni kaikki suunnitelmat ja pahasti. Vesiputouksissa ei ollut vettä kuivuuden takia ja viidakko sekä villieläinsafarit oli suljettu metsäpalojen takia. Koitimme päästä seuraavaksi pienen vuoren päälle, mutta metsäpalo oli levinnyt sinnekin. Viimeisenä toivona oli päästä käymään luolissa, mutta nekin oli kiinni maanantailoman takia. Mikä se sellainen on? Kalpetta ja koko Wayanadin alue on varmasti nätti paikka syksyllä sadekauden jälkeen. Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä.
Ainoa mainittava seikka tuli hotellimme omistajasta ja hänen sukulaisestaan, joka oli töissä hotellissa. Omistaja M.Dileep Kumar toimii Mysoren kuninkaan henkivartijana ja hänellä on Guinnesin ennätys tiilen halkomisessa. 2500 tiiltä rikki 46 minuutissa. Karate kingejä siis molemmat. Viimeisenä iltana Ville jutteli Intian karate mestaruuskisojen hopeamitalistin kanssa, joka tuli armeijasta lomille hotellille, jonka yhteydessä on harjoittelusali.

Intia: Kerala

Kerala
Keralan osavaltio on Intian rikkain. Hyvinvoinnin tason verrattuna Tamil Naduun huomaa heti alueelle saapuessa. Kerala, jonka paikalliset ovat ristineet  "God's own country" on kyllä vihreää ja kaunista seutua. Alueella on sekalainen uskontojoukko, mutta kristittyjä on huomattavasti enemmän kuin Tamil Nadussa, mutta hindut ovat silti enemmisto. Kirkot, moskeijat ja hindutemppelit näkyvät katukuvassa. Ihmiset olivat myos iloisempia.

Thirunvananthapuram
Seuraava nimihirviö on Keralan osavaltion pääkaupunki. Iso city takametsän tontulle. Nimikin niin vaikea lausua, että junalipun osto Kanyakumarista tänne oli vaikeaa. Äiti oli lapsineen päättänyt luopua elämästään junan alle, joten junan lähtö viivästyi aika paljon. Saavuimme kaupunkiin illalla ja etsimme huonetta kuumeisesti kaksi tuntia rinkat selässä. Yöpaikan etsimistä vaikeutti entisestään se, että monet ravintolat olivat ottaneet kunnian olla Hotel-nimisiä. Halvimmat hotellit olivat täynnä tai heillä ei ollut lisenssiä majoittaa ulkomaalaisia. Riksakuskeihin ei voinut luottaa hotellin löytämisessä. Riksakuski lupasi viedä meidät halpaan huoneeseen ja kun saavuimme perille, se olikin kaksi kertaa kalliimpi, kuin mistä oli puhe. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta Intiassa. Jouduimme pulittamaan huoneesta 2 kertaa enemmän, kuin mitä tähän mennessä. Ruoka oli edelleen hyvaa, kuten Kana katai parotalla. Parasta ruokaa, mitä Ville on ikinä kitusiinsa pistänyt. Chiliä, kanaa, kastiketta ja parotta "leipää". Ei pärjää karjalanpaistit eikä makkarakastikkeet.

Varkala

Juna-asemalta riksakuski kiidätti meidät Varkala beach -alueelle rentoutumaan sekavasta ja hämmentävästä Intiasta. Taaskaan riksakuskin tiedot hotelleista ja niiden hinnoista ei pitänyt kutinsa. Ensiksi koko reissun kalleimpaan huoneeseen, joka oli kyllä viihtyisä, mutta tien toiselta puolelta löydettiin yli puolet halvempi ja parempi Jessy Villa. Bambumaja, josta rannalle matkaa 200m. Tänne jämähdettiin melkein viikoksi nauttimaan meresta ja rannasta. Varkala on turistimesta, joten laskettiin, että syöminen tulee halvemmaksi jos käydään keskustassa paikallisessa ruokamestassa riksalla.

Silja ja Ville