Intia: Gokarna ja Goa

Gokarna

Tulimme sisämaasta Gokarnaan, joka on vielä Karnatakaa ja lähellä Goaa. Oli aika päästä taas rannalle ottamaan lungisti. Gokarnan alueella monta rantaa, joista majoituimme "long beachille". 7km pitkä rantaviiva ja majapaikka rannan läheltä. Päivät rannalla ja illat riippumatossa kuuta tuijottamassa. Ei hullumpaa ollenkaan.
Gokarnan kylän keskustassa oli useampi hindutemppeli ja yhtenä iltana oli juhlat ilmeisesti täyden kuun takia. Ensiksi näimme ryhmän tanssioita ja soittajia joilla oli 80cm korkeat kukkahatut päässä, joissa oli neonvaloja. Toisessa päässä katua oli naamiasmeininki. Trance pauhasi ja miehet tanssivat keskenään, osa omissa kuteissa ja osa naiseksi pukeutuneina. Nainenhan ei tanssiin eikä juhlaan ainakaan täälläpäin Intiaa voinut osallistua. Kaikki naiset siis katsojan roolissa. Hullua oli meininki, eikä järki pysy intialaisten touhuissa aina mukana.

Goa

Aloitimme etelä-Goalta Talbon beachiltä, josta vuokrasimme 50cc Harley Davidson Hondan, jolla pääsi kiertämään hyvin koko etelä-Goan aluetta. Muutaman päivän sightseeniin kuului pieniä ja hiljaisia rantoja, isompia suosittuja ja Capo de rama linnoitus. Aikaa vietettiin pienemmillä rannoilla ja linnoituksessa, joka oli nähtävän arvoinen paikka, mutta suosituimmat rannat esim patnem ja agonda beachit oli viiden minuutin kurkkauksia rannalle. 

Seuraavaksi kohti Goan keskiosaa ja Colva beachia. Hieno paikka on sanottava, on valkoiset rannat ja palmua kasvaa, mutta täysin turismilla pilattu. Kauppojen ja ravintoloiden kyltit venäjäks ja liekö valkoinen hiekka vaalean turren hilsettä vai mitä. Törkeiden turistihintojen takia oli pian karattava. 

Mentiin Panajin kautta Calangute beachille, joka oli karmea paikka, hiekkakin ruskeaa ja karkeaa. (paikallisten suosima, hiekka tumman miehen hilsettä?) Täältä suoraan kohti Mapusan kaupunkia turismia karkuun. Ja karkuun tultiin todella, halvat guest houset ja lodget eivät voineet ottaa vastaan ulkomaalaisia ja niiden lisäksi oli pari kalliimpaa hotellia jotka olivat yli 3 kertaa meidän budjetin. Paikallinen mies yritti auttaa meitä löytämään huoneen, mutta ei millään onnistunut. Sanoi lopulta parhaan vaihtoehdon olevan nukkua bussiaseman penkillä. Bussiaseman viereen jäätiin tilannetta ihmettelemään, kunnes pikku hiprakassa skootterilla ajava katolilainen mies majoitti meidät kotiinsa ja tarjosi ruuatkin. Loistava homma. Äijä muisteli hippiaikoja Goalla 70-luvulla ja kertoi koko alueen olevan nykyään pilalla.

Menimme pohjois-Goalle toivoen, että rauhallisia paikkoja löytyisi. Anjuna jätettiin suosiolla väliin ja menimme arambol beachille. Turrelandia tämäkin, mutta ei niin paha kun edelliset. Hetki täällä ja kohti Maharastran osavaltiota ja suurta Mumbaita.

Goan yhteenveto

Haloo Ukraina! Ei se Venäjä Eurooppaa valtaa, vaan Goan se on haltuunsa ottanut, joten olkaa huoleti. Koko alue täynnä venäläistä kylttiä ja tekstiä, ihan eteläisintä osaa lukuun ottamatta. Älä tule Goalle mene, vaikka Gokarnaan tai johonkin muuhun paikkaan. Koko Intian itärannikko on täynnä rantaa, myös Goan ulkopuolella. Goa on kallis ja överiturismin kahleissa. Paikallisten mielipiteet olivat seuraavanlaisia: venäläiset pilanneet viimeistään koko Goan. Tuovat kyllä rahaa, mutta se ei kuulemma korvaa kaikkea. Vain nuori intialainen mies voi olla venäläisestä iloinen, hän ottaa venäläisnaisen kesäheilaksi ja tämä kustantaa koko vuoden kulut ja elämisen. Eikä Goalla ole mitään yhteistä muun Intian kulttuurin tai ruuan kanssa. Ruoka mautonta ja kulttuuri rahalla tapettu. Etelä Goasta jäi sentään jotain hyvää käteen. Kiitos Goa ja hyvästi!

Silja & Ville

Intia: Karnataka

Karnataka

Siirryimme Keralan osavaltiosta Karnatakan puolelle Kalpetasta Mysoreen. Keralassa alkoi jo ärsyttää ihmisten ylpeys omaa osavaltiota kohtaan. "How is Kerala?" Kysymyksiä satelee koko ajan kyllästymiseen asti.
Karnataka alueena on jotain Tamil Nadun ja Keralan väliltä. Ihmiset iloisempia, rennompia ja ystävällisempiä kuin Tamil Nadussa, mutta ei niin tunkeilevia kuin Keralassa. Karnataka sijaitsee Goan ja Keralan välissä Intian länsirannikolla.

Mysore

Tupakan, silkin, khasmirin ja Intialaisen käsityön kaupunki. Porukka käärii käsin tupankia ja tekee suitsukkeita tuhansia päivässä. Nopiat on näppylät. Silkkiä ja khasmiria ja muita käsitöitä löytyy pilvin pimein.
Mysoren kuninkaan palatsi ja sen ympäristö kukoistaa puistoineen ja rakennuksineen. Komia pulju. Mentiin ihmettelemään kuninkaan norsuja. Ensiksi ei meinannut päästä, mutta sitten norsujen hoitajat esittelivät ne meille. Kurttuinen ja karvainen on norsun nahka. Rahasta ei ollut mitään puhetta etukäteen. Ainahan kaikki maksaa jotain, mutta tällä kertaa bashkees eli lahjus oli liikaa. Löimme heille käteen kymmenen kertaa vähemmän rupioita kuin mitä pyysivät, joten tässä tuli turistihuijauksen vastaisku. Hahaa! He alkoivat uhkailemaan poliisilla jos emme maksa enempää. Poliisi odotti portilla, mutta ei saanut sanaa suustaan. Lähdimme kävelemään ulos, mukamas ymmärtämättä mistä oli kyse.

Bangalore

Kartalta jo näki, että kaupunki on iso. Saavuimme keskustan bussiasemalle, emmekä olleet ottaneet yhtään selville minnepäin kannattaa mennä. Intuitiolla asemalta pois ja tuurilla alueelle, mistä löytyi paljon huoneita.
Menimme ravintolaan ja päätimme syödä jotain, mitä emme olleet ennen testanneet. Sienikeitto, kuulostaa hyvältä ja sitä olikin, mutta eipä tullut mieleen, että siinä sitä Intialaista vettä on, mitä pitää olla juomatta. Oksentelua ja heti perään ripuli. Täydellinen suolihuuhtelu, onneksi antibiootti tehosi.
Metro on rakenteilla koko kaupunkiin, mutta pari pätkää jo käytössä. Kaupungin suuruuden huomaa hyvin metrosta, joka on rakennettu teiden yläpuolelle. Etsittiin yhessä paikallisen miehen kanssa bussia, jolla pääsee metroasemalle. Saimme nähdä, kun paikallistakin juoksutettiin pitkin ja poikin eri bussien välejä. Oli mukava huomata, ettei juoksutus olekaan ihon väristä kiinni. Bangaloressa on 8,7 miljoonaa asukasta, eli ei enää mikään takapajula. Nähtävää ja ihmeteltävää siis riittää: uutta ja vanhaa.

Shimoga

Miljoonakaupungin juna-asemalta Shimogaan. Saimme tietää, että junalippumme maksoi kaksi kertaa enemmän kuin olisi pitänyt. Syytä siihen ei kukaan osannut sanoa. Perus Intian toimintaa. Asioita vain tapahtuu ja välillä on turha kysyä miksi.
Intiassakin sataa! Toinen sade reissullamme heti Sri Lankan perään. Kunnon ukkosmyräkkä, joka alkoi tietenkin juuri, kun Ville oli samoilemassa kallioilla 8 kilometrin päässä hotellista.
Päätettiin käydä tiikerisafarilla, mutta koko safari paljastui eläintarhaksi eikä alueella ollut villieläimiä ollenkaan.

Jog falls

Piti olla Intian suurin vedenmäärällä mitattuna oleva vesiputous ja ajattelimme sen takia Jogin olevan edes jonkinlainen, mutta kovan kuivuuden takia ihan onneton luru, mutta vuoristomaisema ja kanjoni silti komeat. Koko päivän reissu kutistui pariin tuntiin.

Silja & ville

Intia: Kerala 2

Cochin

Varkalasta saavuimme Cochinin kaupunkiin Ernakulamin alueelle, jossa oli taas vaikea löytää hotellia halvalla. Huoneen löydyttyä pääsimme tutustumaan kaupunkiin, joka oli ylivoimaisesti siistein ja viihtyisin kaupunki, missä olemme olleet. Metro on rakenteilla ja muutenkin hyvin näyttäisi menevän. Kultakorukauppoja on joka lähtöön ja kaupunki on siistimpi. Cochinin rannikko muodostuu useasta suuremmasta saaresta. Saarien väliä voi sahata kätevästi laivoilla ja autolautoilla, eikä lippuja ole hinnalla pilattu, n. 4senttiä kerta. Siirryimme parin päivän jälkeen Fort Cochinin alueelle, joka on rakennettu eri siirtomaapamppujen toimesta 1500-1800 -luvuilla. Kaupungin rannoilta löytyy kiinalaistyyppisiä kalastusverkkoja ja näimme yhtenä päivänä myös delfiiniparven.

Etsiessämme hiljaista rantaa eksyimme pienelle maaseutualueelle, jossa saimme kutsun juhlille. Siellä juhlittiin talon isännän lapsenlapsen tuloa kolmen kuukauden ikään. Englantia ei puhunut juuri muut kuin isäntä, joka kutsui meitä kunniavieraiksi. Tyttövauvakin oli meikattu juhlaa varten. Ruokaa tuotiin nenän eteen lisää, vaikka sanottiin ettei enempää. Maha täyteen juhlamuonaa ja kiitokset ja onnittelut isäntäväelle.

Athiraphilly ja Vazhachal vesiputoukset ja viidakko

PÄRÄHDYTTÄVÄ paikka. Vesi virtaa viidakon keskellä ja apinat ja muut otukset kiljuvat vieressä. Isoja mustia oravia, pörinäsirkkoja, apinoita, hirviotuksia, kaksoisleukagekkoja ja kirkkaan punaisia hyönteisiä. Tarkempia nimiä emme tiedä. Vesiputoukset olivat äärettömän siistejä. Samoin viidakon kasvit ja puut. Bambua, palmua ja sekalainen kerho muita puita ja puskia. Tänne jos mihinkä kannatti tulla!
Yöpaikka löytyi alueelta, missä oli parhaillaan käynnissä kolmen päivän hindujuhlat. Norsu oli koristeltu vimosen päälle ja 3 ratsastajaa oli kivunnut selkään. Pieniä pommeja ammuttiin alueella, minkä kerittiin ja rummut ja pasuunat pauhasivat.

Kozhikode

Taas ei millään hotellia, quest housea tai lodgea. Keralan alue ei sovi hyvin pikkubudjetilla matkaavalle omatoimireissaajalle. Kaikki täynnä tai sitten ei lisenssi riitä ottamaan ulkomaalaista yöpymään. Muutenkaan kaupungista ei jäänyt juuri mitään mieleen. Perus Intialainen sähellys ja kaupunkielämä pistää kuitenkin aina ihmetyttämään. Tietä ei voi ylittää kerralla, niin kuin Suomessa, vaan ensin puoleen väliin ja silti ajoneuvoja on päästettävä välistä. Liikenne on vasemman puoleinen, joka myös vaatii oman huomionsa.

Kalpetta

Tulimme paikkaan katsomaan vesiputouksia, viidakkoa ja villieläimiä. Reisille meni kaikki suunnitelmat ja pahasti. Vesiputouksissa ei ollut vettä kuivuuden takia ja viidakko sekä villieläinsafarit oli suljettu metsäpalojen takia. Koitimme päästä seuraavaksi pienen vuoren päälle, mutta metsäpalo oli levinnyt sinnekin. Viimeisenä toivona oli päästä käymään luolissa, mutta nekin oli kiinni maanantailoman takia. Mikä se sellainen on? Kalpetta ja koko Wayanadin alue on varmasti nätti paikka syksyllä sadekauden jälkeen. Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä.
Ainoa mainittava seikka tuli hotellimme omistajasta ja hänen sukulaisestaan, joka oli töissä hotellissa. Omistaja M.Dileep Kumar toimii Mysoren kuninkaan henkivartijana ja hänellä on Guinnesin ennätys tiilen halkomisessa. 2500 tiiltä rikki 46 minuutissa. Karate kingejä siis molemmat. Viimeisenä iltana Ville jutteli Intian karate mestaruuskisojen hopeamitalistin kanssa, joka tuli armeijasta lomille hotellille, jonka yhteydessä on harjoittelusali.

Intia: Kerala

Kerala
Keralan osavaltio on Intian rikkain. Hyvinvoinnin tason verrattuna Tamil Naduun huomaa heti alueelle saapuessa. Kerala, jonka paikalliset ovat ristineet  "God's own country" on kyllä vihreää ja kaunista seutua. Alueella on sekalainen uskontojoukko, mutta kristittyjä on huomattavasti enemmän kuin Tamil Nadussa, mutta hindut ovat silti enemmisto. Kirkot, moskeijat ja hindutemppelit näkyvät katukuvassa. Ihmiset olivat myos iloisempia.

Thirunvananthapuram
Seuraava nimihirviö on Keralan osavaltion pääkaupunki. Iso city takametsän tontulle. Nimikin niin vaikea lausua, että junalipun osto Kanyakumarista tänne oli vaikeaa. Äiti oli lapsineen päättänyt luopua elämästään junan alle, joten junan lähtö viivästyi aika paljon. Saavuimme kaupunkiin illalla ja etsimme huonetta kuumeisesti kaksi tuntia rinkat selässä. Yöpaikan etsimistä vaikeutti entisestään se, että monet ravintolat olivat ottaneet kunnian olla Hotel-nimisiä. Halvimmat hotellit olivat täynnä tai heillä ei ollut lisenssiä majoittaa ulkomaalaisia. Riksakuskeihin ei voinut luottaa hotellin löytämisessä. Riksakuski lupasi viedä meidät halpaan huoneeseen ja kun saavuimme perille, se olikin kaksi kertaa kalliimpi, kuin mistä oli puhe. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta Intiassa. Jouduimme pulittamaan huoneesta 2 kertaa enemmän, kuin mitä tähän mennessä. Ruoka oli edelleen hyvaa, kuten Kana katai parotalla. Parasta ruokaa, mitä Ville on ikinä kitusiinsa pistänyt. Chiliä, kanaa, kastiketta ja parotta "leipää". Ei pärjää karjalanpaistit eikä makkarakastikkeet.

Varkala

Juna-asemalta riksakuski kiidätti meidät Varkala beach -alueelle rentoutumaan sekavasta ja hämmentävästä Intiasta. Taaskaan riksakuskin tiedot hotelleista ja niiden hinnoista ei pitänyt kutinsa. Ensiksi koko reissun kalleimpaan huoneeseen, joka oli kyllä viihtyisä, mutta tien toiselta puolelta löydettiin yli puolet halvempi ja parempi Jessy Villa. Bambumaja, josta rannalle matkaa 200m. Tänne jämähdettiin melkein viikoksi nauttimaan meresta ja rannasta. Varkala on turistimesta, joten laskettiin, että syöminen tulee halvemmaksi jos käydään keskustassa paikallisessa ruokamestassa riksalla.

Silja ja Ville

Intia: Tamil Nadu 2

Manapad

Manapad oli täysin erilainen paikka kuin edelliset. Pieni kylä, johonka oli ängetty 3 isoa kirkkoa kilometrin säteelle. Viihtyisän oloinen paikka, joten yritimme löytää huonetta, mutta  sitä ei löytynyt millään, eikä kukaan osannut englantia paria sanaa enempää. Paikassa oli vain yksi majatalo ja sekin 4 kertaa kalliimpi, kuin mitä meidän budjetti salli. Puolen vuoden matkalla ei voi törsäillä. Pakko oli illalla lähteä pois, vaikka mielellään olisimme jääneet tänne. Painavan rinkan kanssa paikan kiertely ei ollut herkkua.

Kulasekaranpattinam

Manapadin vieressä olevaan nimihirviöön ei ollut tarkoitus jäädä, mutta illan viimeisestä bussista näimme vain perävalot. Onneksi huone löytyi ja loistavaa intialaista ruokaa. Seuraavana päivänä lähdimme kohti Kanyakumaria, Intian eteläisintä kärkeä. Matkaa oli vain 67km, mutta bussimatka kesti yli 3 tuntia. Oli siinä taas ihmettelemistä. Kuskitkin kävivät välissä syömässä.

Kanyakumari

Saavuimme kaupunkiin, joka sijaitsee Intian eteläisimmässä kolkassa. Paikka, jonne paikalliset tulevat lomailemaan ja ihmettelemään auringonnousua ja -laskua. Nähtävyytenä on myös jonkun meditaatiomestarin temppeli ja 40m korkea patsas. Temppeli ja patsas ovat pienillä saarilla Kanyakumarin edustalla. Näille saarille mekin päädyttiin ja pian huomattiin olevamme suurempi nähtävyys siellä paikallisille, kuin itse asia. Kaikki halusivat kuvata meitä ja kun otti oman kameran esille, niin kuvaan halus tulla koko suku.

Rantakaupungin ruoka hiveli makuanturoita, niin kuin kaikki, mitä on tähän mennessä Intiassa kitusiin laittanut. Syömään tänne ainakin kannattaa tulla, jos ei muuta syytä löydä.
Löysimme täältä syrjäisen rannan n.10km keskustasta, jossa saimme olla aivan rauhassa.
Bussisekoilut jatkuivat taas, kun olimme menossa rantaan uudestaan seuraavana päivänä. Kysyimme asemapääliköltä, millä bussilla pääsemme kyseiseen paikkaan ja hän johdatti meidät bussiin, jonka lähtöä odotimme yli tunnin. Istuimme sisälläkin puoli tuntia ja katselimme, kun vuohet vilistivät ympäri bussiasemaa.

Tuskastuneena hyppäsimme bussista pois ja kyselimme muilta ja he sanoivat monta eri bussia, joilla myös pääsee kyseiseen paikkaan. Menimme kysymään asemapäälliköltä, milloin bussi lähtee ja hän opasti meidät takaisin odottamaan. Lopulta asemapäällikkö ilmoitti bussin, jossa olimme odottaneet olevan offline... Hitusen kypsytti.
Sitten viereen ajoi bussi, joka oli menossa haluttuun suuntaan. Varmistimme sekä asemapäälliköltä, kuskilta ja konnarilta kartasta, että pääsemme oikeaan paikkaan. Toisin kävi. Noin puolimatkassa bussi pysähtyi ja konnari väitti, että tämä on se paikka, minne halusimme. Näytimme oikeaa paikkaa kartalta ja konnari sanoi, ettei bussi mene sinne päin ja pakotti meidät jäämään kyydistä. Ihmettelimme vielä enemmän, kun bussi jatkoi matkaa samaan suuntaan minne olimme menossa. Kyllä ärsytti. Jatkoimme matkaa kävellen ja ehdimme uimaan hitusen, ennen kun aurinko laski.


Silja & Ville

Intia: Tamil Nadu

Intia: Tamil Nadu

Saavuimme Intian Tamil Nadu-osavaltioon Madurain kaupunkiin vietettyämme kaksi viikkoa Sri Lankan rennossa ilmapiirissä. Lentoyhtiö: Mihin Lanka Airlines kiidätti meidät tähän mystiseen ja suureen Aasian valtioon Colombon lentokentältä.

Madurai

Kaupunki on kuuluisa suuresta Meenakshi Amman -hindutemppelistä. Koko kaupunki on rakennettu sen ympärille. Huoneemme oli temppelin lähellä, joten kävimme katsomassa tätä älyttömän pikkutarkasti tehtyä rakennusta heti ekana iltana. Monet eri hindu jumalapatsaat reunustivat rakennusta värikkäästi.

Heti ensimmäisinä päivinä hämmästelyä riitti. Ensin syöt tavattoman hyviä ruokia ja sitten näet kun aikuinen mies paskantaa kadulle taksin taakse kylmän viileesti. Nainenkin tyhjentää autuaasti rakkonsa kadulle hametta polviin nostaen. Tätä ei tajua, varsinkaan kun yleinen vessa on vain 50 metrin säteellä. Samalla pienellä kadulla klyyvarisi täyttyy ensin kukkien ja ruuan tuoksusta ja 10 metrin päässä haisee ihmisuloste.

Lehmät ja vuohet laiduntavat pitkin katuja ja roskakasoja. Temppelit ovat siistejä, muu ympäristö kuin kaatopaikka. Lehmä on pyhä, mutta kulkukoiraa voi tirvasta kuonoon ohimennen. Intia on vastakohtien maa niin kuin on sanottu.

Uskonto näkyy joka paikassa. Pienempiä ja isompia temppeleitä on siellä täällä. Eräs mies käveli kadulla meitä vastaan ja kohdallamme otti kengät pois ja kumarsi meitä ja jatkoi matkaa. Ei mitään hajua, mistä oli kyse.
Sri Lankan iloisuudesta ja rentoudesta tulimme siis keskelle sekavaa Intialaista kaupunki miljöötä. Kulttuurishokki jokaiselle ensimmäistä kertaa Intiaan tulevalle suomalaiselle on taattu.

Tuticorin
Maduraista bussilla Tuticoriniin sen enempää miettimättä, mihinkä ollaan menossa. Ja kappas, kaupungin rannikko Intian armeijan käytössä, eli ei mikään turistikohde. Rannalle meno oli kielletty muutamaa tuntia lukuunottamatta. Ei muuta kun kartalta bongaamaan seuraavaa paikkaa. Tarkoitus mennä rannikkoa pitkin Keralan alueelle.

Päätimme lähteä Manapadin kylään bussilla. Homma ei mennyt niin jouhevasti, kuin oltiin ajateltu. Bussiasemalla kyseltiin, mistä bussi lähtee ja eri ihmiset opasti meitä moneen eri suuntaan. Ensiksi neuvottiin bussilaiturin puoleen väliin, sitten päätyyn kunnes hyvää englantia puhuva mies neuvoi meidät takaisin laiturin alkuun. Odotimme bussia kunnes joku mies tuli sanomaan, että nyt lähtee bussi laiturin toisesta päästä. Emme siihen kerinneet ja odotimme seuraavaa. Kymmeneltä ihmiseltä kysyt neuvoa, saat ainakin 5 erilaista vastausta. Koita siitä sitte arvailla, mikä on lähimpänä totuutta. Harva puhui edes englantia tällä alueella.

Silja & Ville

Sri Lanka ja Negombo

Hyvää iltaa, päivää ja yötä!

Sri Lankan eteläosiot koluttu kahdessa viikossa läpi. Aikaa pitäis olla enemmän, mutta kun pakottivat hankkimaan jatkolentoliput Intiaan jo Dubaissa, niin aikataulu oli hakattuna kiveen. Lentoliput pois maasta siis pitää olla hankittuna, muuten ei Sri Lankaan pääse.
Sri Lankassa on varsin lungimeininki melkein joka paikassa: ei kiirettä, eikä kellokortti kaulassa tikitä. Suoria lentoja Suomesta ei Sri Lankaan ole, mutta silti tämä on mielenkiintoinen vaihtoehto Aasiaan matkaavalle ja aika helppo maa matkustaa.

Sri Lankan hintataso
Rahaa ei Sri Lankassa paljoa kulu, jos ei niin tahdo. Halvimmat hotelli/guest house maksaa 5-8€ yö. Tämä siis ei sisällä poreammetta, ilmastointia tai muita länsimaisen kermaperseen perus etelän loman herkkuja. Sillä saa huoneen, jossa on sänky, kylpyhuone (suihku, pönttö tai joskus reikävessa) ja kattofropeli. Taso on hyvin vaihteleva. Joskus jopa halvempi huone on siistimpi.
Bussilla tai junalla matkustaminen on halpaa. Junalla halvinta ja 100km matka taittuu kymmenillä senteillä.
Paikallisessa perus katuravintolassa ruoka maksaa n. 1-3€ annos, jonka voi useimmiten jakaa kahdelle. Hupi ja hyvinvointi maksaa tietenkin erikseen esim. Yalan safari n. 50€ kahdelta henkilöltä.

Bolitikka
Sri Lanka on sosialistinen tasavalta jonka presidentti on Mahinda Rajapaksa, jonka kannatus on vankka, ainakin shingalesien keskuudessa. Sri Lankassa siis on kaksi eri kansaa: shingaalit ja tamilit. Shingaalit on selkeä enemmistö.
Rajapaksan johtama hallitus teki lopun vuosia jatkuneeseen kriisiin Sri Lankan pohjois- ja koillisosissa kyseenalaisilla tavoilla. He halusivat ajaa alas väkisin tamili terroristiryhmän eli tamilitiikerit. Onnistuivat kyllä hyvin, mutta Rajapaksan hallitusta epäillään törkeistä sotarikoksista vuoden 2009 sotilaalisessa iskussa tamilialueelle. Tamilitiikerit perustettiin, jotta tamilialue olisi saanut itsenäisyyden, mutta se ajautui terroritekoihin kostaakseen shingalese hallinnolle tamilien kokeman vääryyden.
Juttelimme Kandyssä asiasta maahan palanneen tamilimiehen kanssa, joka oli lähtenyt maasta -93 jatkuvien tamilivainojen takia. Hän kertoi nyt tilanteen olevan parempi kuin koskaan ennen. Hän oli hommannut Canadassa ollessaan uuden henkilöllisyyden ja sanoi olevan turvallisin mielin kotimaassaan. Kaikin puolin keskustelu oli sekava ja vaikea on meidän tajuta, mistä tässä rotusorrossa ja terrorismissa loppuviimein on kyse. Hänellä ei kuitenkaan ollut mitään, ei edes katkeruutta, Rajapaksan hallintoa vastaan.

Back to Negombo

 Saavuimme takaisin Negomboon pari päivää ennen lentoa Intiaan. Ensimietteenä oli, että miten voi kahdessa viikossa rauhallinen paikka muuttua näin paljon. Jouluvalot olivat vallanneet katunäkymän ja kadut olivat siistimmät. Ostospaikkoja oli avattu enemmän, tietenkin turistihinnoin. Euroopassa oli vissiin alkanut joku lomakausi sillä turren määrä oli viisinkertainen verrattuna edelliseen visiittiin. Silti hyvä paikka vetää henkeä ennen ihmeellistä Intiaa.


Kuvat Negombosta
Tiitiset